Kesälomareissu alkoi Karjaan näyttelystä 11.7. Hurautettiin karavaani sinne jo lauantai-illalla, jotta ei tarvinnut aamulla kovin aikaisin liikahtaa. Herätys tosin oli jo klo 7.00, kun ylikyrpiintynyt parkki-insinööri tuli opastamaan vaunua oikeaan paikkaan!! Aikamme siinä yritettiin puhua heppulille järkeä, mutta kun ei siitä mitään tullut, niin tehtiin kuten setä käski ja otettiin auto irti vaunusta ja pysäköitiin "yksiköt" rinnakkain määrättyyn paikkaan.
Uunon kehä oli klo 10 ja jo siihen aikaan oli ihan tukalan kuuma. Olimme päättäneet, että jatkamme matkaa heti kun Uuno on esiintynyt. Tuomari Astrid Lundava Virosta lausui Uunosta näin:
Hyväntyyppinen. Hyvä koko & mittasuhteet. Hyvänmallinen pää. Hyvä selkälinja. Hieman matala-asentoinen häntä. Riittävästi kulmautunut. Liikkuu edestä hieman ahtaasti, muuten hyvällä askeleella.
Tällä lausumalla irtosi jun eri3 tulos ja pääsimme jatkamaan matkaa 11 maissa. Tai siis yritimme päästä... Se tanan parkki-insinööri oli sumputtanut yhdistelmämme niin, että ei ollut toivoakaan saada koko pakettia liikkeelle kolhimatta naapureita!! Tovin kiroiltuamme ja tietysti ystävälliselle (siis ihan oikeasti kivalle) parkkipojalle avauduttuamme Antti ja apuri vetivät käsin vaunun sellaiseen asentoon, että se saatiin autoon kiinni ja päästiin oikeasti matkaan! Vähän siinä näytti kanssaeläjienkin ilmeet kiristyvän, kun meillä oli auto ja vaunu poikittain tientukkeena! Siinä kohtaa oikeasti olisimme halunneet sen Ingenjöörin paikalle näyttämään miten oli ajatellut meidän suorittavan näyttävän poistumisen!!
Karjaalta matka jatkui Kouvolan, Mikkelin, Lieksan, Vieremän, Hyrynsalmen, Kuusamon ja Rovaniemen kautta Kemiin! Matkalla nähtiin ihania maisemia, mukavia ihmisiä, uitiin, saunottiin, lenkkeiltiin ja nautittiin olostamme tekemättä mitään!!
Kouvolassa
Vieremällä
Kuusamossa/Posiolla
Kemiin päädyimme perjantaina 23.7 ja leiriydyimme Mansikkanokkaan. Lauantaina 24. päivä oli Uuno kehässä. Tuomarina bordereilla oli Maija Mäkinen ja koiria oli ilmoitettu 9. Uuno sai melkein sen mitä tavoiteltiin, serti siis meni nenän edestä avo-luokan urokselle. Uunon tulos oli jun eri1 PU2 ja VA-SERT. Maija Mäkinen näki Uunon tällaisena:
11kk ryhdikäs uros, jolla erinomainen sukupuolileima. hyvät rungon mittasuhteet ja ylälinja. Voimakas pää, vahva kuono-osa, leveät leuat ja isot hampaat. Korvat OK. Hyvät silmät. Hyvä kaula, tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä luusto. Hyvä runko, joka vielä spännättävissä. Hyvä nahka ja erinomainen karkea karva, hyvä häntä. Liikkuu hyvin takaa, riittävä etuaskel. miellyttävä käytös.
Sulon esiintymisvuoro oli sunnuntaina. Ja jos launataina oli loistava näyttelysää (aurinko paistoi ja oli kohtalaisen lämmin), niin sunnuntaina osui Sulon kannalta ihan huippu, oli kylmä ja vettä satoi! Olin asettanut etukäteen tavoitteeksi saada Hannele Jokisillalta Sulon viimeinen serti, sillä tiesin tuomarin pitävän enemmän "aidoista" englantilaisista. Enkkuja oli ilmoitettu 9, joista 6 oli uroksia. Paikalla oli tosi kauniita koiria, joten jännitin kovasti miten käy. Seurattiin hetki edellisiä rotuja ja arvostelu näytti olevan aika tiukka...
Sulopa yllätti täysin tuloksella avo eri1 PU1 SERT ja VSP!! Taakse jäivät upeat koirat, jotka meidän onneksemme oli tälle tuomarille väärän tyyppisiä! Sulon arvostelu meni näin:
Erinomainen turkki. Oikeanmallinen uroksen pää. Hyvä kaula ja selkälinja. Sopusuhtaisesti kulmautunut edestä & takaa. Sopiva luusto. hieman avoimet kyynärpäät. Hyvä runko & karva. Hyvä luonne. Taka-askel saisi olla voimakkaampi & pidempi, muuten liikkuu hyvin.
Kemistä lähdimme kaatosateessa ajelemaan etelää kohti. Sen verran oli jo reissuväsymystä, että päätimme yöpyä matkalla vain yhden yön ja ajaa kotiin maanantaina. Elvyimme siis Lestijärvellä ja siitä hurautimme kotiin!! kaiken kaikkiaan aivan ihana loma, josta selvittiin vain yhdellä rengasrikolla! =) Muutamia kuvia löytyy
täältä, mutta pakko on myöntää, että paljon enemmän jäi mielikuvia omalla kovalevylle =)
