Ensimmäiset päivät

Onpa ollut rankkaa, siis näin "äiskän" näkökulmasta. Miten voikin olla niin sydäntäsärkevää seurata, miten pieni pentu yrittää kaikkensa, jotta pääsisi isojen jengiin! Olen joutunut nenäliinan jos toisenkin käyttämään, kun on ollut niin surkea olo isojen syrjiessä Uunoa. Eikä toisaalta yhtään ole helpottanut myöskään isojen syyttävät katseet minuun! Onneksi nyt on jo lauman järjestys selvillä ja Uuno on päässyt porukoihin!! ;) Oikeastaan tähän meni reilu 2vrk aikaa, vaikka se tuntuikin ikuisuudelta! ;)

Sulo pehmeni ensin ja päästi Uunon nuolemaan suupieliään ja viereensä nukkumaan. Kaapo pitää edelleenkin yllä kovan pomon roolia, mutta heltyy jo melko usein haastamaan Uunoa hippasille ympäri huushollia! Uuno on osoittautunut varsin rohkeaksi ja sitkeäksi pennuksi. Varsinkaan Sulon kanssa se ei ihan pienistä murinoista ole moksiskaan, vaan jatkaa nuolemista tai päällä kävelyä. Kaapo on selvästi tehnyt siihen suuremman vaikutuksen ja "ansainnut" pennun kunnioituksen, Kaapon sana on laki ja siitä ei edes yritetä neuvotella! ;)

Perjantaina Uuno opetteli pienen hetken ihan yksin oloa, kun itse lähdin isojen kanssa kunnon lenkille ja Antti oli kauppareissulla. Voi miten olikaan julma olo, kun laitoin oven perässäni kiinni (Uuno tosin jäi tyytyväisenä kaluamaan puruluuta)!! Uunon paikka yksin ja kolmisin ollessa on eteisessä porttien takana, jotta vältytään vahingoilta, siis sekä omaisuus että ennen kaikkea pienelle pennulle sattuvilta. Eipä ollut Uuno moksiskaan kun Antti varttia myöhemmin oli kotiutunut!

Lauantaian koirilla oli vähän pidempi keskenäänolo, kun me menimme Antin veljenpojan ristiäisiin Kiikalaan. Meille annettiin kummien vastuullinen tehtävä, jonka hoitaminen osoittautui jo itse toimituksen aikana melko haastavaksi, sillä pieni mies huusi suoraa huutoa ihan koko ajan. Pää punaisena seisoin ja yritin saada lasta rauhoittumaan jos sun missä asennossa, mutta eipä onnistunut. Huudosta huolimatta, hieman ääntään korottaen pappi sai kasteen suoritettua ja pojasta tuli Janne Tapani Hämäläinen.

Kotiin mentiin noin kolmen tunnin reissun jälkeen. Vastassa oli onnellinen, täysissä ruumiinvoimissa oleva pentu. Nyt jäi itselle vähän epäselväksi, että eikö Uuno tosiaan ollut huomannut isojen poikien läsnäoloa!? Uunon ilme oli hauska, kun se ensin tervehti meitä, kuuli sitten isojen äänen keittiöstä portin takaa ja oli ihan pöllämystyneen näköinen "hitto, oletteko tekin täällä" ja juoksi miljoonaan portin luo nuolemaan Suloa!! =)

Muuton jälkeen ehkä rankin päivä Uunolla oli sunnuntaina, sillä silloin tapahtui paljon. Aamupäivällä vanhempani sekä veljeni Tuukka olivat kylässä ja leikittivät Uunoa. Tuukka tykästyi niin kovin, että kysyi voisiko olla Uunolle ns. kummisetä, ja sehän meille sopii. Tehtiinpä suunnitelmia jo kevääseen 2011, Tuukka saa silloin osallistua Uunon kanssa canicross-tapahtumaan (mikäli se taas Tammelassa järjestetäään)!

Vähän edellisten jälkeen tuli kasvattaja-Kati käymään, mukanaan Taika-täti ja Säde-mummo. Näiden kanssa meidän pojat sitten painelivat puolisen tuntia pihalla. Uuno näytti ikionnelliselta, kun vanha tuttu Taika saapui paikalle. Taika on käynyt Katin mukana pentulaatikolla heti pentujen syntymästä lähtien, joten on Uunolle varsin tuttu! Katin lähdettyä oli ruoka- ja unitauko.

Seuraava koitos olikin sitten autoilu (3. kerta Uunolle) Kiikalaan Seijan ja Danielin luo. Eipä ollut pikkukoira millänsäkään, nukkui sikeästi häkissä takapenkillä. Kiikalassa isot pojat pääsivät juoksemaan metsässä sata lasissa yhdessä Kössin ja Tyyran sekä Soilen Donnan ja Sheenan kanssa! Uunon kohtalona oli takkini sisältä seurata isojen ilottelua. Tunnin metsäilyn jälkeen kyläilimme vielä Seijalla ja Danielilla. Uunolle lenkkeily otti niin koville, että hän nukkui sikeästi häkissään keittiön nurkassa. Herättyään Uuno sai vielä tutustua Kössiin.

Kuuden maissa kun kotiuduimme maistui Uunolle ruoka ja uni!! Vähän aikaa varsin rauhallista, kun kaikki kolme olivat umpiunessa. Illalla kyllä sitten taas riitti virtaa, mutta onneksi koko jengi osaa arvostaa kunnon yöunia!! =)