Uuno on kotona!!

Olipa päivä!! Uuno siis kotiutui keskiviikkona 14.10.2009. Albumista löytyy kuvia "viimeisistä hetkistä" Merjan luona. Uunon sisarukset "Miina" ja "Väiski" jäivät vielä äiti-Juulin riesaksi, toisaalta he myös helpottavat perheen Uuno-ikävää. Pihalla peräämme vilkutti myös kasvattaja-Kati, joka asustelee ihan Merjan lähellä ja on useita kertoja viikossa käynyt huolehtimasta pennuistaan. Pennunostajan onni on, että kasvattaja (joka sattuu vielä olemaan eläinlääkäri ja ihmisenä huippu-mukava) asuu lähellä ja haluaa jatkossakin osallistua kasvattinsa elämään. Ei siis ainakaan heti tarvitse murehtia nyppimisiä ja näyttelysiistimisiä ;) Ja pitäähän Uunon pitää sukulaissuhteet sekä Taika-tätiin (joka oli Sulon mielestä aivan ihq) että Säde-mummoon!

Myös Merjalle lupasin lähtiessämme, että meistä saa varmasti riesan, sillä Kaapo ja Sulo rakastuivat Merjan flatteihin Tessiin ja Fiiraan. Välimatka on vain parisenkymmentä kilometriä, joten taatusti käymme kyläilemässä "lapsuudenkodissa", jotta koirat saavat ylläpitää suhdettaan! Niin ja sovimmehan Merjan kanssa, että hän perhedyttää minut verijäljen ihmeelliseen maailmaan! ;)

Ei ollut helppo päivä Kaapolla ja Sulolla (eikä kyllä itselläkään siinä tunnemylläkässä)! Keskiviikkoilta sujui enemmän ja vähemmän Uunolle pöristessä, sillä pojilla oli ollut kaiken kaikkiaan rankka päivä. Manta-mummeli oli muutaman päivän hoidossa ja kävin viemässä hänet (CM-pihalle klo 9) Salmisen Pirjon hellään hoitoon loppuviikoksi. Matkalla pysähdyimme ja teimme vajaan puolen tunnin metsälenkin. Kaupungilla jouduimme odottelemaan eläinkaupan avautumista, joten kävimme tekemässä pienen kaupunkikävelyn keskustassa (en edes muista koska pojat ovat viimeksi kaupungilla kulkeneet). Merjalle menimme 11 maissa Uunon noutoon. Kaapo ja Sulo painelivat pihalla yli 3 tuntia Merjan koirien sekä Katin Taikan kanssa. Ja sitten sieltä mukaan lähtee tuollainen piipittävä rääpäle, joka ei meinannut väsyä millään, eipä siis ihme että hermoja kiristi! ;)

Uuno oli heti kuin kotonaan, ei jännittänyt, ei ainakaan näyttänyt sitä. Tutkaili hetken pihalla ja sitten sisällä!
Kaapo ja Sulo eivät olleet lainkaan innostuneita Uunosta. Välillä teki oikein pahaa katsoa, kun Uuno yritti leikkiä ja isot vaan kävelivät pois! Onneksi meidän huushollissa Antti osaa suhtautua asioihin järjellä, joten parhaansa mukaan yritti puhua minulle järkeä, kun surkuttelin oikeastaan kaikkien koirien puolesta! ;)

Onneksi yö meni hyvin ja koirat saivat levätä (itse en saanut nukuttua). Antti näppäränä rakensi Uunolle sängyn viereen selaisen kaukalon, josta se ei pääse yön aikana hipsimään mihinkään. Eipä se mihinkään ollut kyllä menossakaan, nukkui kuin tukki koko yön!!

Aamulla oli isoilla pojilla jo selvästi pidempi pinna, eikä pörinää ole kuulunut lainkaan niin paljoa. Eipä ne ihan vielä ole tainneet Uunoa laumaan hyväksyä, mutta parempaan suuntaan mennään ja vauhdilla! Kunhan vain itse pysyn järjissäni, niin eiköhän koirat paikkansa löydä!!