Vauhtia riittää..

... välillä ehkä vähän liikaakin!! Eipä ole meillä ennen ollut yhtä aktiivista ja rohkeaa pentua. Uuno mennä porskuttaa isojen perässä, eikä sitä tunnu yhtään häiritsevän vaikka "äiskä" jää jälkeen. Viikon aikana on lenkkeilty pari kertaa metsässä. Ensimmäisellä reissulla vähän jännitti ja välimatka minuun pysyi lyhyenä. Toinen reissu olikin sitten jo tuttu juttu, eikä meikäläisen sijainnilla ollut Uunolle mitään merkitystä. Onneksi tulee kuitenkin kutsusta melko vauhdikkaasti luokse hakemaan namia (varsinkin jos isoja ei ole näköpiirissä)!

Kaapon ja Sulon kanssa ollaan jo oikein hyvää pataa, minun onnekseni (ei tarvita enää nenäliinoja)! Kuvasta näkee kuinka läheisiä meillä nyt ollaan! =)

Välillä tosin hirvittää katsella ja on pakko rajoittaa Sulon ja Uunon leikkiä, kun kokoeroa kuitenkin on melkoisesti. Kaapon asema on edelleen aivan selvä, tosin välillähän siitä on Pomon pakko muistuttaa. Sulo osaa myös tarvittaessa komentaa kun Uuno oikein innostuu puremaan, joten toivottavasti Sulon huulet, kaulanahka ja, ehdoton suosikki, häntä säilyvät ehjinä!!

(Huomatkaa kuvassa Uunon upea pääkallopanta)

Viikon aikana on harjoiteltu mm. pannan pitämistä ja hihnassa kulkemista, autoilua, tassujen putsaamista ulkoa tullessa, yleisesti käsittelyä (harjaus ja kynsien leikkuu), istumista ja maahanmenoa! Syömisen kanssa ollaan välillä vähän ihmeissämme, kun pieni mies on päättänyt olla iso mies ja syödä vain satunnaisesti! Ihan sama onko Kaapo ja Sulo samassa tilassa vai ulkona, jos Uuno päättää että ei syö niin silloin Uuno ei syö!!

Ollaan me ihan oikeissakin treeneissä oltu! ;) Lauantaina olin koko kolmikon kanssa hakutreeneissä. Voin kyllä olla ylpeä kaikista!! Kaapo toimi kuin ihmisen mieli, se eteni sata lasissa, teki kunnon pistot ja siihen vielä napakat ilmaisut!! Ei se suotta ole porukan Kingi!! Sulokin teki hyvin töitä, tosin haukku oli kateissa ja löytyi vasta kolmannella maalimiehellä! Muuten olen siihenkin oikein tyytyväinen! Viimeisenä pääsi Uuno tutustumaan maalimiehiin!! Ainakin kolmen metrin heinikossa (toim. huom) pieni urhea terrieri eteni maalimieheltä toiselle häntä heiluen!! Yhtään ei siis jännittänyt (sekään), ei ollut väliä oliko vastassa setä vai täti, sinne se paineli!! Sen verran ahne pentu on, että Mirvalle jäin Jaffapullon velkaa, kun Uunon hammas upposi Mirvan peukaloon, sori!! =)

Sunnuntaina Uuno pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan agilityn ihmeelliseen maailmaan, kun vierailimme Anette Lindelin luona Märynummella. Anette opetti meille (tai siis minulle), mitä voi Uunon kanssa ruveta nyt heti harjoittelemaan; kontakitileikki (oikea paikka kontaktiesteellä), kepit ja hypyt siivekkeiden välistä!! Nyt vaan itselle hirvittävä motivaatio, jotta jaksamme treenata ja tietysti Antin pitää tehdä meille se kontaktieste, jolla päästään harjoittelemaan!! ;) Varsinkin kepeillä Uunolla näytti heti ensimmäisellä kerralla olevan tosi hauskaa, joten verkkokepit on ehdottomasti saatava pihalle, ja pian!! Anetelle jo tässä vaiheessa iso kiitos avusta ja kannustuksesta!!