Vuoden viimeiset päivä

Niin se vain tämäkin vuosi lähenee loppuaan. Nyt on jotenkin sellainen olo, että vuoden aikana tapahtui aika vähän "virallisia" asioita, mutta arjen iloja sitäkin enemmän!! Koirat ovat säästyneet murheilta, eikä itsellämmekään huonosti ole vuosi mennyt, joten tyytyväinen saa olla!! Niin ja onhan laumamme kasvanut vuoden aikana yhdellä jäsenellä!! Näin se vuosi meni;

Sulo osallistui muutaman kerran virallisiin agilitykisoihin, tuloksena vain ja ainoastaan yleisöviihdettä!! Saa nähdä uskaltaako/kehtaako sen kanssa enää moisiin edes ilmoittautua, kun tuntuu siltä että ne ei ole Sulon juttuja!! Eipä sillä, näyttelyissäkin käytiin vain vaivaiset kaksi kertaa, nekin molemmat Kymen Setterit ja Pointterit ry:n epävirallisia näytelmiä! Sulo on siitä hauska koira, että aina kun treenataan (mitä tahansa) se tekee täysillä ja on innoissaan, mutta ilmeisesti "sairastaa" vakavaa ramppikuumetta kun yleisön edessä ei onnistu mikään!! No, me siis jatkamme harjoittelua omaksi iloksemme!!

Kaapo nousi vuoden aikana agilityn kakkosluokkaan ja on sieltäkin saavuttanut yhden LUVA nollan!! Olisihan sen kanssa voinut huomattavasti aktiivisemminkin kisata, mutta eipä vain ole saanut aikaiseksi! Josko ensi vuoden aikana saisi Kaapon nousemaan kolmosluokkaan, niin sittenhän olisikin hyvä jo jäädä eläkkeelle (Kaapo kun täyttää piakkoin 7v). Kaapo on harrastuskoira vailla vertaa!! Se vaan on niin hyvä, oli laji mikä tahansa!! Nyt vain toivotaan, että Kaapolla on vielä monta aktiivista ja tervettä vuotta edessään!!

Ja sitten on Uuno!! Uuno, josta on määrä tulla minulle seuraava suuri ja mahtava kisakoira ainakin agilityyn, mutta mistäpä sitä tietää mitä muuta keksitään!! Uuno on toistaiseksi enimmäkseen keskittynyt kasvamaan terveeksi ja yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi, mutta toki me ollaan jo jotain pikkujuttuja opeteltu! Keväällä sitten aloitetaan "totinen" puurtaminen!!

Ja jotta vuosi saisi arvoisensa lopun, suuntasimme 27.12 hyvässä seurassa Seija, Daniel, Tyyra & Kössi sekä Tanja ja bc-tytöt Someron Iso-Valkeelle nauttimaan ihanasta talvipäivästä!


Uuno paineli urheana pikkukoirana isojen kannoilla, mutta koska maavaraan on niin vähän, niin naamastakin tuli tämän näköinen!!

Kiitos kaikille mukanaolleille ihanasta päivästä!! Nyt vaan odotellaan uutta vuotta ja toivotaan että se on ainakin yhtä hyvä kuin nyt päättyvä!! Kuvia talviretkestä löytyy Seijan ja Tanjan albumeista!!

Itsenäisyyspäivänä liidettiin ja juhlittiin!!

Itsenäisyyspäivänaamuna suuntaisn Kaapon kanssa Lietoon kisaamaan! Kaapolla oli taas loistava fiilis, kunhan vain ohjaaja osaisi!! Jos Kaapolta kysytään, niin varmasti vaihtaisi ohjaajaan jos siihen mahdollisuus tulisi!! Osallistuimme kolmeen starttiin, joista ensimmäiseltä tuli paras tulos, ainoastaan 5 ratavirhettä!! Sekin oli ihan puhtaasti ohjaajan tyhmyyttä, pakkoko oli tukkia Kaapon pääsy keppien oikeaan aloitusväliin!!! Seuraavilta kahdelta radalta molemmilta tuloksena 10 ratavirhettä. Ensin kieltokepeillä ja ilmeisesti joku kontaktivirhe, toiselta sitten ENSIMMÄISEN HYPYN RIMAN PUDOTUS (ei ole ikinä sellaistakaan sattunut) ja kielto hypyillä, kun ohjasin taas jotain ihan ihmeellistä!! No taas ollaan kokemusta rikkaampia!!

Ykkösissä kisanneet Seija ja Kössi tekivät sen!!!! Pitkään ja hartaasti he hakivat ykkösluokan viimeistä nollatulosta ja nyt se tuli!! Hurjasti onnea Seija ja Kössi, alkuvuonna sitten yhdessä kakkosten kisoja kiertämään!! =)

Kotiin kun pääsin, kävin Uunon kanssa kaksin metsäilemässä (Antti oli käynyt Sulon kanssa juoksulenkillä). Eipä ollutkaan enää niin rohkea pentu, kuin silloin kun on isot pojat turvana! Koko lenkin Uuno käpytteli kuin liimattuna kantapäässäni kiinni! Onneksi sentään innostui leikkimään metsässä pallolla, joten ei sentään ihan lukossa ollut! =)

Päivän rientojen jälkeen oli aika juhlia!! Sulon ja sisarustensa syntymästä on kulunut jo 4 vuotta!! Paljon onnea rakkaalle Sulperolle ja kaikille Sulon sisaruksille!! Juhlan kunniaksi pojille tarjottiin lihapiirakkaa ja makkaraa!! Ahneiden juhllijoiden kemut päättyivät alle 10 sekunnissa, Uunon tosin alle kuudessa!! =) Muutama "bilekuva" (tosin oli niin hätäiset bileet että ei montaa saanut napattua)!!

Liitoa ja lennätystä

Onpahan taas tovi vierähtänyt kirjoittelussa!
Ihan ensimmäisenä pitää laittaa kuva Sulosta ja hänen ehdottomasta suosikkilelustaan, "karvapallosta". Aina kannattaa käydä tutustumassa eläinkaupan alennusmyyntiin, sillä sieltä saattaa tehdä löytöjä. Eipä olisi uskonut, miten ihana voi koiran mielestä olla jalkapallon kokoinen karvainen pallo!!

Uuno sai uusia ystäviä 14.11 kun ystäväni/työkaverini Krista oli kahden griffoninsa Oivan ja Onnin kanssa meidän pihalla leikkimässä. Mukana oli myös Kristan Katja-sisko ja hänen 14vko ikäinen berninpaimenkoira Lilo!! Uuno ja Onni löysivät heti yhteisen sävelen ja heillä oli kivaa! Lilon holtiton loikkiminen näytti välillä hieman jopa pelottavalta, mutta hyvin pärjättiin! Kaapo ja Sulo joutuivat tyytymään tupavahdin rooliin, sillä sen verran on kokoeroa pojilla ja kun ovat toisilleen vieraita, niin omalla pihalla ei uskalla koittaa...

Onni, Uuno ja Oiva

Kaapon kanssa käytiin agilitykisoissa 15.11 Lohjalla heikoin tuloksin! Tai siis jos ohjaaja on käsi ja aina myöhässä ei parane rutista, vaan lisää reeniä! Kaapo teki hienoja ratoja, mutta kun ei kerran selkeästi ja ajoissa kerrota minne pitää mennä, on koiran pakko tehdä omat ratkaisut, argh. Ottaa muuten kupoliin, kun Kaapolla oli tosi hyvä fiilis ja vauhti radalla, niin sitten sortuu itse aivan typeriin virheisiin!!! Ennakointi myöhässä, kuten Anette asian asiantuntevasti kiteytti!! Mutta siis oli hyviä hylkyjä, jos nyt niin voi asiaa kuvata!!

Heti kisojen jälkeen suuntasin kulkuni (kotoa vain Uuno ja Sulo kyytiin) Kuusjoen kautta Somerolle. Treffit Merjan pihalle oli sovittu klo 14 ja paikalla oli Merjan lisäksi Kati sekä tietysti yhteensä 7 koiraa!! Olipa kivaa katsella kun koirilla oli hauskaa ja ne painelivat metsässä sydämensä kyllyydestä!! Metsäiloittelun jälkeen Uuno (joka siis on jo iiiiiso poika) sai ensimmäisen rokotuksensa, kiitos Katille!!

Illalla olikin sitten itsellä kurja olo, kun päätä ja polvia särki ja kuumemittari näytti kohonneita lukemia. Menikin sitten koko viikko sairastaessa. Koirille tietystä aika tylsää, kun eipä juuri pihaa pidemmälle viikon aikana päässeet, kun ei vaan jaksanut. Pakottavista syistä piti viikolla kuitenkin ottaa muutama jouluinen kuva Uunosta, eikä muuten ollut ihan helppoa!!

Muutamia kuvia (karvapallo, kaverit ja jouluiset koevedokset) löytyy albumista.

Onneksi kuitenkin on sairaallekin sopivia, helppoja tapoja pitää koirat tyytyväisinä. Keskiviikkona pihallamme oli taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun Someron eläinlääkäri Päivi Paakki kurvasi pihaamme mukanaan 3 borderterrierityttöä!! Aikuinen Vinka, teini Sade (Katin kasvatti, Uunon siskopuoli ja olikohan se myös täti) sekä Uunon sisko Fanni!! Uuno keskittyi leikkimmään (ja välillä kovaäänisesti painimaan) siskonsa kanssa ja isot pojat saivat vauhtia "isoilta-tytöiltä"!! Siinä jäi Kaapo ja Sulo pahasti jälkeen, kun Sade ja Vinka painelivat edellä! Heh, ja voi sitä Sulon Hessu-Hopo ilmettä, kun se yritti saada Vinkaa kiinni!! ;) Kiitos Päivi ja tervetuloa uudelleen, käyntisi jälkeen oli kolme onnellisen väsynyttä koiraa talossa!!

Torstai vietettiin hiljaiseloa selät sohvaa vasten ja levättiin oikein kunnolla (tai no pakko oli leipoa sämpylöitä kun vaakatasossa särki päätä enemmän kuin pystyssä ollessa). Perjantaiksi oli sitten taaskeksittävä joku tapa liikuttaa koiria, niinpä soitin Merjalle ja sovittiin taas terffit heidän pihalle. Katikin pääsi paikalle ja tällä kertaa metsässä oli kerralla 40 jalkaa, pienestä sateesta huolimatta!!! Olostaan nauttimaan pääsivät kolmen naisen lisäksi (tai no Säteen nautinnosta en ole ihan varma) Kaapo, Sulo, Uuno sekä Katin mukana tulleet Taika, Teri (edellisen veli), Säde-mummo ja Merjan Fiira, Tessi ja Juuli!!

Oli siinä taas vauhtia kerrakseen ja aivan ihanaa seurata niinkin ison lauman toimintaa! Sulo paineli kieli vyön alla Taika-rakkaansa perässä, Uuno vain yritti pysyä porukan mukana ja poissa jaloista ja Kaapo päätti pitää huolen siitä, että Teri 9kk pikku-poika tietää paikkansa laumassa. Kaapo on kyllä äärettömän taitava nuorten koirien kanssa, kun hänellä ei ole mitään tarvetta tapella, riittää vain pieni yskäsy kohti ja asia on selvä! =) Iltapäivän saikin sitten taas levätä hyvällä omatunnolla, kun koirat olivat päässeet irrottelemaan!

Ja jottei vauhti ja vaaralliset tilanteet pääse loppumaan, lauantaina oltiin Kiikalassa Seijan luona. Ensin Seija teki vähän tukkataikoja ja sitten lähdettiin ulkoilemaan AURINGONPAISTEESEEN!! Uskomaton valoilmiö siis näyttäytyi taivaalla ja Seija otti kameran mukaan!! Sen verran piti olla varovainen, että Uuno ja Tyyra eivät olleet yhtäaikaa vapaana, kun Tyyralla on vähän rajummat otteet! ;) Hetkittäisistä kytkennöistä huolimatta kaikilla koirilla näytti olevan hauskaa ja hiekkakuopalle muistoksi jäi (ihan vain muutamia) tassunjälkiä!!

Uuno tutustuu Tyyraan!!

Lisää ihania kuvia on Seijan albumissa! Kiitos Seija!!!

Kurpitsajuhlan kunniaksi...

... vähän taas tilannepäivitystä!
Meillä menee hyvin!! Kaapo on nyt jo kokonaan sulanut ja painii Uunon kanssa, kuten on aina tehnyt vieraiden pentujenkin kanssa. Kolme tosin on siitä hankala luku, kun aina on joku vähän ulkopuolella (tästä huolimatta neljättä EI tule)!! Mutta siis, koirat tulevat erinomaisesti juttuun, eikä juurikaan tarvitse murehtia. Vahtimatta ei tietenkään uskalla jättää, mutta mitään jatkuvaa erotuomaria ei tarvita. Keskenään kun jäävät, niin Uuno on porttien takana eteisessä, ja näin saa olla vielä muutaman kuukauden!!

Viikon aikana on muutama mainitsemisen arvoinen tapahtuma. Torstaina olin Uunon (ja isot tietysti mukana) kanssa Merjan luona, jonne oli kokoontunut kaikki 3 pentua! Fanni-sisko on jo viikon ehtinyt asua uudessa kodissa, mutta oli nyt tullut Merjalle pariksi päiväksi hoitoon. Väiski-veli (Tico) ei vielä ollut muuttanut Klaukkalassa sijaitsevaan kotiinsa (muutti 31. päivä), joten koko kolmikko oli koossa. Oli siinä vauhtia ja pörinää, kun parin viikon eron jälkeen kohtasivat. Ja voi Uunon ilmettä ja käytöstä, kun Juuli-äiti liittyi joukkoon!! Juuli oli ensin sitä mieltä, että kun kerran on eroon päässyt, niin ihan heti en takaisin ota. Kuulunee koirien käytökseen tuollainen jälkikasvun kurmuuttaminen. Onneksi Juuli kuitennkin äkkiä pehmeni ja Uuno pääsi pussailemaan äitiään! Heh, ja isot pojat saivat taas nauttia ulkona naisseurasta! Kiitos Merja, oli kivaa!

Merjalta lähdettyämme ajoin kasvattaja-Katille (valitettavsti hän ei Merjalle päässyt kun pikku-Jassu sairasti) näyttämään Uunon lohjennutta poskihammasta. Sattui nääs pieni äksidentti, että Kaapon hammas ilmeisesti osui Uunon hampaaseen ja lohkaisi sen. Ei vaadi kuulemma toimenpiteitä, odotellaan että vaihtuu! Uuno oli kovasti onnessaan, kun pääsi vielä Taika-tätinsä kanssa leikkimään!! Ja pääsipä se Katin käsittelyssä myös eroon pystytukasta ja korvahapsuista, eikä se nyppiminen niiiin vaikealta näyttänyt, jotta enköhän minäkin sen opi (näyttelyihin Kati saa siivota)!!

Lauantaina oli ensin aamupäivällä Kaapon ja Sulon kanssa hakutreeneissä, eikä ne menneet lainkaan niin hyvin kuin viimeksi!! Tuli enemmänkin juoksuharjoitukset molemmille, kun ilmeisesti nenät jäin kotiin ja pojat painelivat vaan muka katsellen!! Tosin ilmaisut on molemmilla hyvät ja taatusti tekivät kovasti töitä, ehkä väärillä vehkeillä, mutta ainakin tekivät!!

Iltapäiväksi olikin sitten sovittu opetusvideon kuvaukset! Koirat autoon ja suunta Tassujen uudelle treenihallille Kuusjoelle (ihanan lähellä)!! Siellä meitä oli sitten lisäkseni Katja, Sanna ja Anette, jonka "takia" koko kuvaussessio oli järjestetty! Anette pitää mm. agilityn pentukursseja ja halusi niihin ihan omaa materiaalia! Kamera, käy!! Viisi tuntia siellä sitten meni (Katja ja Sanna luovuttivat puolivälissä), kun kuvattiin ja samalla toki sitten koulutettiin koiria! Uunolla oli suuri rooli pienenä koirana näyttää, mitä kaikkea voi pennun kanssa tehdä! Ja tulipahan ihan uutena Uunolle sekä putki että pussi!! (Niin, siis kertahan sen kanssa ollaan oltu aiemmin treenaamassa) ;) Kaapo ja Sulo pääsivät näyttämään myös muutamia juttuja. Nyt vain odotellaan ensi-iltaa!! Ensi viikolla jatkuukin pitkästä aikaa treenit, joten loppuu lorviminen! Kävi vielä niin hyvä onni, että sain oikeastaan kummallekin isolle oman pienryhmäpaikan, joten joku joutuu oikeasti jatkossa puuttumaan meidän tekemisiimme!! =)

Vauhtia riittää..

... välillä ehkä vähän liikaakin!! Eipä ole meillä ennen ollut yhtä aktiivista ja rohkeaa pentua. Uuno mennä porskuttaa isojen perässä, eikä sitä tunnu yhtään häiritsevän vaikka "äiskä" jää jälkeen. Viikon aikana on lenkkeilty pari kertaa metsässä. Ensimmäisellä reissulla vähän jännitti ja välimatka minuun pysyi lyhyenä. Toinen reissu olikin sitten jo tuttu juttu, eikä meikäläisen sijainnilla ollut Uunolle mitään merkitystä. Onneksi tulee kuitenkin kutsusta melko vauhdikkaasti luokse hakemaan namia (varsinkin jos isoja ei ole näköpiirissä)!

Kaapon ja Sulon kanssa ollaan jo oikein hyvää pataa, minun onnekseni (ei tarvita enää nenäliinoja)! Kuvasta näkee kuinka läheisiä meillä nyt ollaan! =)

Välillä tosin hirvittää katsella ja on pakko rajoittaa Sulon ja Uunon leikkiä, kun kokoeroa kuitenkin on melkoisesti. Kaapon asema on edelleen aivan selvä, tosin välillähän siitä on Pomon pakko muistuttaa. Sulo osaa myös tarvittaessa komentaa kun Uuno oikein innostuu puremaan, joten toivottavasti Sulon huulet, kaulanahka ja, ehdoton suosikki, häntä säilyvät ehjinä!!

(Huomatkaa kuvassa Uunon upea pääkallopanta)

Viikon aikana on harjoiteltu mm. pannan pitämistä ja hihnassa kulkemista, autoilua, tassujen putsaamista ulkoa tullessa, yleisesti käsittelyä (harjaus ja kynsien leikkuu), istumista ja maahanmenoa! Syömisen kanssa ollaan välillä vähän ihmeissämme, kun pieni mies on päättänyt olla iso mies ja syödä vain satunnaisesti! Ihan sama onko Kaapo ja Sulo samassa tilassa vai ulkona, jos Uuno päättää että ei syö niin silloin Uuno ei syö!!

Ollaan me ihan oikeissakin treeneissä oltu! ;) Lauantaina olin koko kolmikon kanssa hakutreeneissä. Voin kyllä olla ylpeä kaikista!! Kaapo toimi kuin ihmisen mieli, se eteni sata lasissa, teki kunnon pistot ja siihen vielä napakat ilmaisut!! Ei se suotta ole porukan Kingi!! Sulokin teki hyvin töitä, tosin haukku oli kateissa ja löytyi vasta kolmannella maalimiehellä! Muuten olen siihenkin oikein tyytyväinen! Viimeisenä pääsi Uuno tutustumaan maalimiehiin!! Ainakin kolmen metrin heinikossa (toim. huom) pieni urhea terrieri eteni maalimieheltä toiselle häntä heiluen!! Yhtään ei siis jännittänyt (sekään), ei ollut väliä oliko vastassa setä vai täti, sinne se paineli!! Sen verran ahne pentu on, että Mirvalle jäin Jaffapullon velkaa, kun Uunon hammas upposi Mirvan peukaloon, sori!! =)

Sunnuntaina Uuno pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan agilityn ihmeelliseen maailmaan, kun vierailimme Anette Lindelin luona Märynummella. Anette opetti meille (tai siis minulle), mitä voi Uunon kanssa ruveta nyt heti harjoittelemaan; kontakitileikki (oikea paikka kontaktiesteellä), kepit ja hypyt siivekkeiden välistä!! Nyt vaan itselle hirvittävä motivaatio, jotta jaksamme treenata ja tietysti Antin pitää tehdä meille se kontaktieste, jolla päästään harjoittelemaan!! ;) Varsinkin kepeillä Uunolla näytti heti ensimmäisellä kerralla olevan tosi hauskaa, joten verkkokepit on ehdottomasti saatava pihalle, ja pian!! Anetelle jo tässä vaiheessa iso kiitos avusta ja kannustuksesta!!

Ensimmäiset päivät

Onpa ollut rankkaa, siis näin "äiskän" näkökulmasta. Miten voikin olla niin sydäntäsärkevää seurata, miten pieni pentu yrittää kaikkensa, jotta pääsisi isojen jengiin! Olen joutunut nenäliinan jos toisenkin käyttämään, kun on ollut niin surkea olo isojen syrjiessä Uunoa. Eikä toisaalta yhtään ole helpottanut myöskään isojen syyttävät katseet minuun! Onneksi nyt on jo lauman järjestys selvillä ja Uuno on päässyt porukoihin!! ;) Oikeastaan tähän meni reilu 2vrk aikaa, vaikka se tuntuikin ikuisuudelta! ;)

Sulo pehmeni ensin ja päästi Uunon nuolemaan suupieliään ja viereensä nukkumaan. Kaapo pitää edelleenkin yllä kovan pomon roolia, mutta heltyy jo melko usein haastamaan Uunoa hippasille ympäri huushollia! Uuno on osoittautunut varsin rohkeaksi ja sitkeäksi pennuksi. Varsinkaan Sulon kanssa se ei ihan pienistä murinoista ole moksiskaan, vaan jatkaa nuolemista tai päällä kävelyä. Kaapo on selvästi tehnyt siihen suuremman vaikutuksen ja "ansainnut" pennun kunnioituksen, Kaapon sana on laki ja siitä ei edes yritetä neuvotella! ;)

Perjantaina Uuno opetteli pienen hetken ihan yksin oloa, kun itse lähdin isojen kanssa kunnon lenkille ja Antti oli kauppareissulla. Voi miten olikaan julma olo, kun laitoin oven perässäni kiinni (Uuno tosin jäi tyytyväisenä kaluamaan puruluuta)!! Uunon paikka yksin ja kolmisin ollessa on eteisessä porttien takana, jotta vältytään vahingoilta, siis sekä omaisuus että ennen kaikkea pienelle pennulle sattuvilta. Eipä ollut Uuno moksiskaan kun Antti varttia myöhemmin oli kotiutunut!

Lauantaian koirilla oli vähän pidempi keskenäänolo, kun me menimme Antin veljenpojan ristiäisiin Kiikalaan. Meille annettiin kummien vastuullinen tehtävä, jonka hoitaminen osoittautui jo itse toimituksen aikana melko haastavaksi, sillä pieni mies huusi suoraa huutoa ihan koko ajan. Pää punaisena seisoin ja yritin saada lasta rauhoittumaan jos sun missä asennossa, mutta eipä onnistunut. Huudosta huolimatta, hieman ääntään korottaen pappi sai kasteen suoritettua ja pojasta tuli Janne Tapani Hämäläinen.

Kotiin mentiin noin kolmen tunnin reissun jälkeen. Vastassa oli onnellinen, täysissä ruumiinvoimissa oleva pentu. Nyt jäi itselle vähän epäselväksi, että eikö Uuno tosiaan ollut huomannut isojen poikien läsnäoloa!? Uunon ilme oli hauska, kun se ensin tervehti meitä, kuuli sitten isojen äänen keittiöstä portin takaa ja oli ihan pöllämystyneen näköinen "hitto, oletteko tekin täällä" ja juoksi miljoonaan portin luo nuolemaan Suloa!! =)

Muuton jälkeen ehkä rankin päivä Uunolla oli sunnuntaina, sillä silloin tapahtui paljon. Aamupäivällä vanhempani sekä veljeni Tuukka olivat kylässä ja leikittivät Uunoa. Tuukka tykästyi niin kovin, että kysyi voisiko olla Uunolle ns. kummisetä, ja sehän meille sopii. Tehtiinpä suunnitelmia jo kevääseen 2011, Tuukka saa silloin osallistua Uunon kanssa canicross-tapahtumaan (mikäli se taas Tammelassa järjestetäään)!

Vähän edellisten jälkeen tuli kasvattaja-Kati käymään, mukanaan Taika-täti ja Säde-mummo. Näiden kanssa meidän pojat sitten painelivat puolisen tuntia pihalla. Uuno näytti ikionnelliselta, kun vanha tuttu Taika saapui paikalle. Taika on käynyt Katin mukana pentulaatikolla heti pentujen syntymästä lähtien, joten on Uunolle varsin tuttu! Katin lähdettyä oli ruoka- ja unitauko.

Seuraava koitos olikin sitten autoilu (3. kerta Uunolle) Kiikalaan Seijan ja Danielin luo. Eipä ollut pikkukoira millänsäkään, nukkui sikeästi häkissä takapenkillä. Kiikalassa isot pojat pääsivät juoksemaan metsässä sata lasissa yhdessä Kössin ja Tyyran sekä Soilen Donnan ja Sheenan kanssa! Uunon kohtalona oli takkini sisältä seurata isojen ilottelua. Tunnin metsäilyn jälkeen kyläilimme vielä Seijalla ja Danielilla. Uunolle lenkkeily otti niin koville, että hän nukkui sikeästi häkissään keittiön nurkassa. Herättyään Uuno sai vielä tutustua Kössiin.

Kuuden maissa kun kotiuduimme maistui Uunolle ruoka ja uni!! Vähän aikaa varsin rauhallista, kun kaikki kolme olivat umpiunessa. Illalla kyllä sitten taas riitti virtaa, mutta onneksi koko jengi osaa arvostaa kunnon yöunia!! =)

Uuno on kotona!!

Olipa päivä!! Uuno siis kotiutui keskiviikkona 14.10.2009. Albumista löytyy kuvia "viimeisistä hetkistä" Merjan luona. Uunon sisarukset "Miina" ja "Väiski" jäivät vielä äiti-Juulin riesaksi, toisaalta he myös helpottavat perheen Uuno-ikävää. Pihalla peräämme vilkutti myös kasvattaja-Kati, joka asustelee ihan Merjan lähellä ja on useita kertoja viikossa käynyt huolehtimasta pennuistaan. Pennunostajan onni on, että kasvattaja (joka sattuu vielä olemaan eläinlääkäri ja ihmisenä huippu-mukava) asuu lähellä ja haluaa jatkossakin osallistua kasvattinsa elämään. Ei siis ainakaan heti tarvitse murehtia nyppimisiä ja näyttelysiistimisiä ;) Ja pitäähän Uunon pitää sukulaissuhteet sekä Taika-tätiin (joka oli Sulon mielestä aivan ihq) että Säde-mummoon!

Myös Merjalle lupasin lähtiessämme, että meistä saa varmasti riesan, sillä Kaapo ja Sulo rakastuivat Merjan flatteihin Tessiin ja Fiiraan. Välimatka on vain parisenkymmentä kilometriä, joten taatusti käymme kyläilemässä "lapsuudenkodissa", jotta koirat saavat ylläpitää suhdettaan! Niin ja sovimmehan Merjan kanssa, että hän perhedyttää minut verijäljen ihmeelliseen maailmaan! ;)

Ei ollut helppo päivä Kaapolla ja Sulolla (eikä kyllä itselläkään siinä tunnemylläkässä)! Keskiviikkoilta sujui enemmän ja vähemmän Uunolle pöristessä, sillä pojilla oli ollut kaiken kaikkiaan rankka päivä. Manta-mummeli oli muutaman päivän hoidossa ja kävin viemässä hänet (CM-pihalle klo 9) Salmisen Pirjon hellään hoitoon loppuviikoksi. Matkalla pysähdyimme ja teimme vajaan puolen tunnin metsälenkin. Kaupungilla jouduimme odottelemaan eläinkaupan avautumista, joten kävimme tekemässä pienen kaupunkikävelyn keskustassa (en edes muista koska pojat ovat viimeksi kaupungilla kulkeneet). Merjalle menimme 11 maissa Uunon noutoon. Kaapo ja Sulo painelivat pihalla yli 3 tuntia Merjan koirien sekä Katin Taikan kanssa. Ja sitten sieltä mukaan lähtee tuollainen piipittävä rääpäle, joka ei meinannut väsyä millään, eipä siis ihme että hermoja kiristi! ;)

Uuno oli heti kuin kotonaan, ei jännittänyt, ei ainakaan näyttänyt sitä. Tutkaili hetken pihalla ja sitten sisällä!
Kaapo ja Sulo eivät olleet lainkaan innostuneita Uunosta. Välillä teki oikein pahaa katsoa, kun Uuno yritti leikkiä ja isot vaan kävelivät pois! Onneksi meidän huushollissa Antti osaa suhtautua asioihin järjellä, joten parhaansa mukaan yritti puhua minulle järkeä, kun surkuttelin oikeastaan kaikkien koirien puolesta! ;)

Onneksi yö meni hyvin ja koirat saivat levätä (itse en saanut nukuttua). Antti näppäränä rakensi Uunolle sängyn viereen selaisen kaukalon, josta se ei pääse yön aikana hipsimään mihinkään. Eipä se mihinkään ollut kyllä menossakaan, nukkui kuin tukki koko yön!!

Aamulla oli isoilla pojilla jo selvästi pidempi pinna, eikä pörinää ole kuulunut lainkaan niin paljoa. Eipä ne ihan vielä ole tainneet Uunoa laumaan hyväksyä, mutta parempaan suuntaan mennään ja vauhdilla! Kunhan vain itse pysyn järjissäni, niin eiköhän koirat paikkansa löydä!!